tiistai 17. lokakuuta 2017

Patrick Ness: Hirviön kutsu


Hirviö ilmestyy paikalle keskiyön jälkeen. Siitä tulee Conorin ystävä ja se kertoo Conorille kolme tarinaa - sillä tarinat ovat hurjinta mitä on! Mutta pystyykö hirviö parantamaan Conorin äidin?

Patrick Ness punoo riipaisevan ja jännittävän tarinan 13-vuotiaasta pojasta, joka saa avukseen hirviön, kun äiti sairastuu syöpään. Jim Kayn hienosti kuvittama teos on yhtä aikaa monikerroksinen satu, hurja seikkailu ja henkeäsalpaava romaani. Se antaa voimia jokaiselle, joka on kokenut läheisen sairastumisen tai menetyksen. Hirviön kutsu on mestariteos, joka puhuttelee monenikäisiä lukijoita ja jota lukee henkeään pidättäen: kuinka tarinassa käy?

_____________________________________________________________________

Törmäsin Hirviön kutsuun vahingossa, sillä sen nimi osui silmiini sattumalta kirjaston kirjavinkit-taululta. Joku oli kehunut kirjaa uskomattoman toden tuntuiseksi sekä erilaiseksi. Halusin siis luonnollisesti ottaa selvää kirjasta, joten se päätyi lainapinoon. Epäröin kuitenkin kauan aikaaa kirjan kanssa, sillä se on osaksi kuvitettu enkä enää nykyään lue kauheammin kuvitettuja kirjoja. Nappasin kirjan kuitenkin loppukesästä Lapin reissulle mukaan, jonka aikana suorastaan ahmin kirjan.


"Tarinat ovat villeintä mitä on, hirviö jyrisi. Tarinat vainoavat , purevat ja polttavat"


Kirjan tarinan on alunperin keksinyt Siobhan Dowd, joka ei kuitenkaan koskaan saanut kirjaa valmiiksi, sillä hän kuoli syöpään sitä ennen. Patrick Ness jatkoi hänen työtään yhdessä kuvittaja Jim Kayn kanssa, joka on tehnyt kirjan kuvat. Jotenkin on musertavaa lukea kirjaa, jota sen tarinan keksijä ei koskaan päässyt näkemään. Sen mitä olen myös Dowdista lukenut, niin olen ymmärtänyt hänen oleen arvostettu kirjailija. En siis ihmettele, että hänen saappaisiinsa astuminen tuntui vaikealta Nessille. Voin kuitenkin sanoa, ettei Ness ole ainakaan hallaa tehnyt tarinalle.

Kirjan päähenkilö on 13-vuotias Conor, jonka näkökulmasta tarinaa seurataan. Kirjaa on kiinnostavaa lukea, sillä tarina kerrotaan käytännössä Conorin ajatusten kautta. Tekstistä lukija huomaa pojan jokaisen mielenalan muutoksen ja tämän päänsisäiseen maailmaan oli erittäin helppo nähdä. Kirja on myös kirjoitettu vihjailevasti ja kiertoilmauksia käyttäen eikä mitään, varsinkaan vakavia asioita ilmaista suoraan. Jotkin asiat lukijan on tulkittava rivien välistä, mutta kirja ei kuitenkaan tee tulkitsemista liian vaikeaa. Tämä kerrontatyyli tekee tarinasta kiinnostavan ja jännittävän, eikä sen lukeminen käy pitkäveteiseksi. Tarinaa tasapainotellaan myös loistavasti todellisen maailman sekä tarinoiden välillä. Tarina on kirjoitettu niin nerokkaasti, että välillä oli vaikea hahmottaa mitkä asiat tapahtuivat oikeasti ja mitkä Conorin päässä. Kirjassa melkein mikä vaan tuntuu todelliselta, jolloin todellisuuden ja tarinan raja häälyy kutkuttavan epämiellyttävästi lukijan ympärillä. Pidin myös hirviön kertomista tarinoista ja niiden opetuksista.


"Conor katsoi maahan, sitten kuuhun, kaikkialle paitsi hirviön silmiin. Painajaisien tunnelma alkoi paisua hänessä, se muutti kaikki pimeydeksi, sai kaiken tuntumaan raskaalta ja mahdottomalta, aivan kuin häntä olisi käsketty nostamaan vuori paljain käsin ja kielletty lähtemästä mihinkään ennen kuin tehtävä oli suoritettu."


Kirjan teemat ovat erittäin raskaita, sillä se käsittelee niin lähimmäisen menettämistä, ahdistusta, kiusaamista kuin myös masennusta. Tarina ja kuten myös Conorin hahmo kiteytyvät näihin asioihin.  Tarina ei ole mikään hyvän mielen aiheuttaja, vaan se käy sivu sivulta painostavammaksi ja ahdistavammaksi. Välillä tarinan jännite kasvoi niin suureksi, että sen paineen tunsi koko kehossa. Jim Kayn upeat piirokset vielä vahvistavat tunnelmaa ja saavat lumoutumaan tarinaan vielä enemmän. Kirjan negatiivinen kerronta ja päähahmon epätoivo värittävät tarinaa ja tekevät siitä todella intensiivisen. Onkin uskomatonta, että vain vähän yli 200 sivuun on saatu sisällytettyä niin paljon sisältöä ja tapahtumia. Tosin itseäni jäi vähän häiritsemään kirjoittajan tapa jättää asioita ilmaan. Toisaalta tämä oli hienoa, sillä tapahtumille sai itse keksiä lopun, mutta taas toisaalta olisin halunut edes joihinkin asioihin kunnollisen lopun. Muille hahmoille ei myöskään oltu annettu tilaa ja nämä jäävätkin vain ontoiksi yhden hetken tapauksiksi. Tarina kerrotaan tosin Conorin silmien kautta, joten tarina keskittyy hänen itseensä jolloin sivuhahmot eivät omaa samanalaista tarkoitusta. Conorin itsensä henkinen kasvu oli todella huomattavaa ja


"Hirviö tuli heti keskiyön jälkeen. Niin kuin niillä on tapana"


En oikeastaan tiedä mikä tekee tästä kirjasta ja sen tarinasta niin upean. Onko se sen kantavat ja nykyäänkn koskettavat teemat, sen henkistä kasvua ja koko tunneskaalan kokeva päähahmo vaiko toivottomuus? Itse koen, että sen taika piilee siinä, että se saa ajattelemaan. Mulle ainakin kävi kirjan lukemisen jälkeen niin, että laskin kirjan syliini ja aloin tosissani miettimään asioita; elämääni, tulevaisuuttani, perhettäni, menettämistä ja sitä kuinka todellinen kirjan tarina on. Kirjassa tapahtuvia asioita tapahtuu tosi elämässä ja useammat yhdelle ihmisille, kuten kirjassa Conorille. Kaikilla ei ole ystäviä tai turvaa joiden luokse voisi hakeutua turvattomalla hetkellä. Mielestäni kirja myös opettaa sen, että asioista pitää pystyä ja saada puhua, myöskin niistä rankimmista ja pelottavimmista. Muuten se pieni klöntti sisällämme voi kasvaa niin isoksi, että sitä muotoutuu hirviö. Hirviön kutsu on kaikessa yksinkerrattomuudessaan todella yksinkertainen. Se puhuttelee varmasti monen ikäisiä ihmisiä, kaikkia hieman eri tavoin. 15 vuotias saattaa löytää siitä aivan erilaisia asioita kuin 30 vuotias. Siksi tämän kirjan tarina on niin koskettava ja puhutteleva. Olen kiitollinen Patrick Nessille, joka uskalsi ottaa tämän kirjan kirjoittaakseen.


Arvosana: 🌸🌸🌸🌸1/2

Lukuhaasteista:
Helmet 2017: 22. Kuvitettu kirja
Adventures in Down Under and Beyond: 32. Kirja, jonka henkilöihin liittyy huomattavaa henkistä kasvua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti